Gim Kordon here!
Levyjen järjestys on satunnainen, joten lista ei mitenkään laita niitä paremmuusjärjestykseen. Hyvää musiikkia julkaistiin tänä vuonna aivan tolkuton määrä ja oli kieltämättä hirvittävän vaikea jättää Cliff Martinezin The Knick pois tältä listalta, mutta ei kai tässä ole tilaa useammalle soundtrackille. Veikkasin helmikuussa, että St. Vincentin levy on vuoden paras levy. Arvaus kyllä piti paikkansa, mutta aivan yhtä upeita levyjä tulkin sitten kuin liukuhihnalta.
1. St. Vincent – St. Vincent
St. Vincent muistuttaa Talking Headsia parhaalla mahdollisella tavalla. Laulut ovat selkeästi tästä ajasta, mutta samalla ajattomia. Yhteys kyseiseen bändiin ei tule vain siitä, että St Vincent on tehnyt yhteistyötä David Byrnen kanssa, vaan niistä huomioista, joita hän kappaleissaan tekee, samalla tavalla laulut ovat myös yhtälailla tanssittavia. Marc Maron ilmaisi asian kutakuinkin seuraavasti: “voin kuvitella näiden kappaleiden soivan niissä siisteissä baareissa, missä en koskaan nuorena käynyt.”
2. Hans Zimmer – Interstellar
Zimmerin elokuvamusiikit eivät aina ole täysosumia ja harvoin samanlaisia tapauksia kuin Cliff Martinezin…
View original post 866 more words
